Päädyttiin Odea-Oonan kanssa tekemään nää esittelyt tänne viereen omille sivuille, jotta meistä löytäis helpommin tietoa.
Mä olen siis who cares London ambitionsin toinen pirulainen, 15. maaliskuuta syntynyt amisneiti. Oon pyöritellyt jo monia blogeja elämäni aikana ja kaikki on aina kaatunut kiinnostuksen puutteeseen tai "yhyy tää ulkoasu on ruma ja yhyy nimi on hirrrrvee". WCLA:n ohella pyöritän Tumblr-blogia Techno Coyotea ja sit koirilleni Cannot Be Judged-sivustoa(& sen sidekick Cannot Be Judged-treeniblogi).
Ristimänimi on Jemina ja toisina niminä Emilia Caroliina. Nettinickini (whokilledbambi) takia (tai ansiosta) oon saanut läjän lempinimiä kuten bambsu ja bambi, joten tuo bambi joka putkahtelee välillä Oonan teksteissä ei suinkaan ole se Disney-eläin vaan minä. Lähes kaikissa teksteissä siis. En velvoita ketään kutsumaan mua bambiksi tai Jeminaksi, jos tykkää kutsua bambiksi niin mä tottelen sitäkin nimeä. Vaikka en nyt ookkaan mikään herkkä ja siro bambi luonteeltani tai ulkonäöltäni!
Asustan tällä hetkellä Nummelassa ja vaikka täällä on joitakin kivoja ihmisiä niin en hirveesti pidä tästä paikasta. Lähinnä sen takia, että täällä on kaikki niin sisäsiittoista ja suljettua, jos sä eroat valtavirrasta niin sä olet joko
A) homoseksuaali (lesbo tai homo, riippuen sun sukupuolestas)
B) friikki
C) outsider
D) wannabe
E) kaikkea yllä
Voi olla että tää on vaan mun asennevamma ja aivopieru, mutta tolta musta tuntuu.
Toi on yks syy miksi mä pyrin opiskelemaan Nummelan ulkopuolelle. Pääsin 2010 syksyllä Omnian ammattiopistoon opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja kavereiden lukiojuttuja kuunnellessa tiedän aina että mun päätös olla lähtemättä lukioon oli loppujenlopuksi ihan oikea päätös. Voisin paasata kappaletolkulla mun luokasta, koulusta ja kouluruuasta (hei, se on tärkein!), mutta mä summaan kaiken tähän:
Mun luokan yhteishenki on paljon, paljon parempi kuin yläasteella. Meillä ei nälvitä ketään esimerkiksi musiikkimaun tai ulkonäön takia ("haha harkkosakset kuunteletsä jotain tokio hotelii lol harkkosakset oot ruma tänään haha koska kampaat naamas") ja katellaan joskus tunneilla Charlie The Unicorneja tai SinäTuubaPaskoja ja sit naurellaan niille. Toki meillä on niitä huonoja hetkiä kun kaikki menee päin harkkosaksia, mutta loppujen lopuks toi on upee luokka! Koulussa itsessään saa olla myös oma ittensä ja sieltä löytyykin kaikenlaisia stereotypioita ja ei-niin-stereotypioita. En ite oo ollut todistamassa tappeluita tai vakavia sanaharkkoja toisin kuin yläasteella, jossa sai joka välkällä vilkuilla ympärille et kuka kamppaa sut tai ketä heitetään tänään sinne käytävän isoihin roskiksiin. Ja sit ruoka... Voi tuo armas ruoka... En syönyt yläasteella hirveesti ja silloinkin jotain näkkäriä. Tuolla mä oon hiljalleen oppinut syömään monipuolisemmin (vaikka salaattia ja muuta pupunruokaa sais olla enemmän KRÖHÖM).
Anyways, asun normaalissa suomalaisperheessä, on isä ja äiti ja isoveli ja kaksi koiraa ja omakotitalo ja kaikilla auto paitsi minulla skootteri. Ei siitä sen enempää.
Mulla on salainen intohimo moottoriajoneuvoja kohtaan, etenkin amerikanrautoja kohden. En kuitenkaan ymmärrä mitään silinteritilavuuksista tai sellaista, mä vaan tykkään katsoa kauniita autoja ja kuunnella niiden moottorien karjuntaa. Sit tietysti on aina toi mun skootteri... Se on joku 2006(tai 2007) vuoden quinkki Zoner V2, mutta se on silti mun urhoollinen ratsu. Sillä on hyvä ajaa tallille ja oli hyvä ajaa koululle. Nyt siinä on moottorissa joku akseli hajonnut, joten ollaan tilaamassa kokonaan uusi moottori ens kesää varten. Se ei siis ole mikään parkettien partaveitsi tai moottoriteiden vauhtihirmu, mutta kyllä tolla kelpaa mennä. Ei oo kertaakaan jättänyt mua tien sivuun syyttä! Se yks kertakin oli silloin kun moottori oli jo hajonnut enkä mä silloin sitä tajunnut...
En tykkää genretellä itseäni mihinkään erikoisluokkaan vaatetuksen perusteella, mutta huhujuttujen ja huutelujen perusteella olen angstinen emo, scenehuora, pillunjakaja, liimalettirokkari, sähköiskurokkari ja mitähän mä vielä olen. Ei mutta, olenhan mä vielä "itserakas narsisti joka ei kykene näkemään itseään pidemmälle". Ton viimeisimmän "tittelin" sain siitä, kun erehdyin kehumaan itseäni ei-suomalaisittain. Taisin vastata hiusteni ihastelijalle "kiitos, miunkin mielestä nää on tosi kivat ja tänään onnistuin laittamaan ne just hyvin".
Ihmettelen monia asioita ja ilmiöitä, mutta en ole toistaiseksi löytänyt jotakuta jonka kanssa voisin käydä rakentavan keskustelun kyseisistä ihmetyksistä. Ihmettelen esimerkiksi juurikin sitä, että Suomessa itsensä kehujia katsotaan usein kieroon kun taas jossian muualla itsensä vähättelijöitä katsotaan kieroon. Okei, suomalaiset on kuulemma ujoa kansaa mutta eikö siis silloin kukaan suomalainen saa olla tyytyväinen itseensä olematta narsisti?
Musiikkimakuni vaihtelee päivittäin, jonain päivänä rakastan kissantappomusiikkia ja toisena päivänä luukutan Justin Bieberiä (tämän tunnustuksen myötä laitan pääni ikiajoiksi kaninkoloon). Kestosuosikkina mulla kuitenkin on Mötley Crüe, SiXX: A.M., The Pretty Reckless, Tokio Hotel ja Paramore. Sen lisäksi kuuntelen esimerkiksi Bring Me The Horizonia, Palefacea, Pinkiä, All Time Lowia, Jenni Vartiaista, Apocalypticaa... Miun Last.fm tunnukselta rawwrandstuff voi käydä paremmin katsomassa mitä kuuntelen, mutta tästä pienestä chartsista näkee neljä viimeisintä kappaletta joita olen kuunnellut:
