Okei, eihän se ihan noin mene. Mutta joskus tuntuu vaan niin tuolta. Mua stressaa kaikki, siis ihan kaikki. Päällimmäisenä tietty kokeet ja se että kaikki asettaa koulua varten niin hitokseen painoja jotka mun pitää sinnikkäästi kannatella. Keskiarvon laskeminen on painajaiseni - pahin sellainen. Pelkään. Panikoin. Toisaalta minua taas ärsyttää olla tämmönen tylsä, hermoileva ja kulahtanut harmaavarpunen josta ei oo mihinkään ja jota pidetään vaan 'tylsänä nörttinä joka ei tee muuta kuin läksyjä'. Kun ei se oo niinkään! En ees ole hyvä. Oisin paljon enemmin nörtti kuin tällainen välikappale. Oon sekatavarakaupan tuoteseloste. Jumalan painovirhe.
Blogiin on oikeesti ihana purkaa. ♥ Tuli heti vähän kivempi mieli kun sai haukkua itseään, mitä teen nykyään melko useesti. Osaan olla välillä niin päinvastainen ihminen: joskus kehun itteni maasta taivaisiin ja vähättelen muita mutta joskus oon taas tällainen. Olisinpa oikeastikin sellanen kylmäpäinen, suorasukainen ja niin hemmetin katu-uskottava mimmi! Kykenisinpä olemaan sellainen mitä haluaisin. Millainen voisin olla. Mikä voisi olla minuuteni. Minä itse.
Blaaaah. Muutenkin ihan hassu lauantaifiilis. Käytiin siellä kuoromatkalla Kouvolassa ja nyt on ääni käheä kun jouduttiin loilottamaan putkeen se kuusi tuntia. Kieltämättä täytyy nyt myöntää että pelkkä suunkin avaaminen ja paikallaan seisominen voi olla erittäin raastavaa ja voimia vievää. Rankkuudesta puheen ollen - meillä alkaa myös ensi viikolla yu-treenit, ja minä olen siinä SURKEAMMASSA ryhmässä, missä treenaa ne kilpailemattomat, vasta aloittaneet ja ne, jotka hädin tuskin tajuaa, mitä eroa on salibandylla ja moukarinheitolla. Oon vaan niin loukkaantunut siitä etten päässyt siihen oikeaan ryhmään, jossa treenataan mun tasoon nähden sopivasti. Olen sentään harrastanut yleisurheilua melkein kahdeksan vuotta ja mitä saan palkinnoksi säntillisestä treenaamisesta, yrittämisestä ja siitä, että olen jatkanut sinnikkäästi huonoista kausista huolimatta? SM-viestiedustaja laitetaan surkeaan ryhmään ja parempaan työnnetään harjoituksissa kesällä noin kaksi kertaa vierailleet ihmiset. Tää on vaan niin epäreilua!Piinaava talvi on edessä. Aion vielä jonakin päivänä kostaa tuolle seuralle, joka teki mulle mitä kurjimman tempun. Aion tehdä jotain oiiiikein suurta ja heiluttaa sitten persettä julkimokavereideni kanssa ja nimitellä eräitä kyltymättömiksi natsisioiksi! (En nyt sentään, mutta lähestulkoon.) Here I come, let's to wait me!
Tuutte varmasti kuulemaan tästä aiheesta paljon. Keskustelua elämän epäreiluudesta ois muuten suotavaa herättää tän postauksen jälkeen - haluan jakaa tämän erittäin loukkaantuneen olotilani jonkun kanssa!
Kapinoiden,
♥ oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti